Näyttelijä Ville Haapasalo saapuu Venäjän Altaille Gorno-Altaiskin kaupunkiin. Hän pääsee näkemään muumioprinsessan, tapaa Altain alkuasukkaan ja tatuoi kuvaajansa Samin käteen skyyttien aikaisen maalauksen.
Ville Haapasalo veneilee ristiin rastiin Venäjän Altailla sijaitsevalla maagisella Altyn Köl -järvellä, jonne myös J. G. Granö teki tutkimusmatkoja. Ville kylpee vesiputouksessa ja maistaa paikallista omena-giniä.
Ville Haapasalo kohtaa luonnonvoimia. Hän ottaa mittaa biisonilauman kanssa ja kilpailee koskenlaskussa. Ville myös oppii kurkkulaulantaa ja todistaa ortodoksi-ihmeen.
Ville Haapasalo matkaa karuun Marsilta näyttävään Altain vuoriston laaksoon etsimään telengiitti-heimon jäseniä, ja vaeltaa Aktrun jäätikölle toteamaan jäätikön kunnon.
Ville Haapasalo vierailee Barnaulin modernissa lähiössä ja törmää maaseudulla omaan kaksoisolentoonsa. Ville pääsee myös maistamaan lääkeyrttejä ja parantavia lähdevesiä.
Ville käy 48 000 vuotta vanhan tytön asunluolassa, kuulee tarinan Kolyvan-järven valo-olennosta ja ylittää rajan Kazakstaniin, jossa hänet siunataan moskeijassa ramadanin kunniaksi.
Ville Haapasalo osallistuu kazakstanilaiseen katuralliin, vierailee peuransarvikylpylässä ja lentää helikopterilla Altain yli nähdäkseen vuoriston korkeimman huipun Beluhan.
Ville matkaa rajan yli Mongoliaan ja pääsee vihdoin kalaan. Lopulta Ville palaa takaisin Venäjän puolelle löytääkseen maan ensimmäisen aurinkopaneeliaseman.
Villen matkapäivät Altai-vuoristossa huipentuvat hengelliselle Ust-Koksan alueelle, jossa hän oppii Roerichin suvaitsevaisuudesta, vanhauskovaisten rakkaudesta ja saa muinaisen veedisen siunauksen kotimatkalleen.
