Saamenmaa. Shamaanin kehoittamana Peltsi lähtee meloen etsimään Inarijärven seitakiveä. Kolttien luona Sevettijärvellä poro taipuu käsitöiksi ja kielikulttuuri kukoistaa. Kalaankin on päästävä. Kunpa auto nyt toimisi.
Poro. Käsivarren poromiehet pestaavat Peltsin mukaan aitatalkoisiin ja vasojen kesämerkintään. Erämaassa luonto on läsnä, kesäauto kastuu ja siima kiristyy. Sääski on syystä Lapin tunnuseläin.
Kulta. Peltsille selviää, että kultahippujen eteen joutuu käyttämään voimaa, ja hiki virtaa, mutta lopuksi vaskoolissa kilahtaa. Unelma isosta taimenesta vaihtuu seikkailuksi erämaassa. Vuotson markkinoilla on kova meno.
Tunturit. Päätösjaksossa Peltsi nousee Lapin hienoimmille tuntureille ja oivaltaa shamaanin sanoman. Kansallispuistossa on tarjolla hikistä työtä, mutta onneksi Muonionjoki viilentää ja antaa saalista.
Kesän ensimmäinen reissu suuntautuu Kemijoen rannoille. Savukoskella on tehty paikallisista metsän antimista ihan kelpo bisnestä. Marjat, hilla etunenässä, jalostuvat Itä-Lapin ytimessä. Syntyvyyden hiipuminen on Pelkosenniemellä melkoinen murhe, mutta Kairalan kylällä eteen osuu varsinainen sankari, Nooa Takala, kuusi kuukautta. Edellisen pienokaisen syntymästä tälle kylälle ehtikin kulua 18 vuotta. Peltsin kova veto kalavesille tiedetään. Jokivarressa Peltsi saakin kutsun lähteä aivan Kemijoen latvoille. Mutta jokin ilmiselvästi puuttuu. Kemijoen lohi! - Lohi on tutkijoiden mukaan noussut tänne 7000 vuotta, mutta sitten Suomen valtio vain päätti tukkia Kemijoen. Sehän on aivan mittaamaton vahinko, koska Kemijoki tuotti 30 prosenttia koko Itämeren lohikannasta, Kari Kilpimaa kertoo. Nyt siiman päähän tarttuukin vain pikkukaloja, mutta erämaa lumoaa kalamiehen. Millainen matkailuvaltti se Itä-Lapille olisikaan, jos täällä polskisi isoja lohia...
Sallan perillä ei voi olla törmäämättä Moskun henkeen. Kaukaisilla takamailla on aina tunnettu ns. korpilaki, oman käden oikeus, joka saattaa väistämättä tulla mieleen jos karhu on vieraillut lammasaitauksessa ja tappanut puolet tokan poroista. Aatsingin veljekset, Sallan Duudsonit, ovat kutsuneet Peltsin paliskunnan halkaisevalle jakoaidalle talkoisiin. Siellä Peltsille selviää paitsi työn raskaus, myös poromiesten tämän päivän arki. Jo puolet työajasta kuluu erilaisten petovahinkojen selvittämisessä, tapettujen porojen etsinnässä ja paperitöissä. - Pedot tulevat rajan takaa, tekevät tuhonsa ja luikkivat takaisin Venäjälle, ilman viisumeita ja rajatarkastuksia. Kyllähän poromies keskittyisi mieluummin oikeisiin töihin, Aatsingit miettivät.
Kolmannessa jaksossa Peltsi ottaa suunnan Itä-Lapin kartalla suurelle siniselle alueelle, Lokan altaalle. Vielä 1960-luvulla täällä koreili Euroopan laajin aapasuo, Posoaapa. Sähköntuottajat iskivät siihen silmänsä ja paikalle rakennettiin Euroopan suurin tekoallas, joka jakaa edelleen mielipiteet alueella. Allasevakoiden tarinat eivät ole mukavaa kuultavaa, ja Vuotson puolessa poromiehet harmittelevat kutistuneita kesälaitumia. Toisaalta Lokassa iso ulappa aukeaa täynnä uusia mahdollisuuksia, ja kalaa kun nousee satoja tonneja vuodessa. Peltsikin toteaa, ettei ole koskaan nähnyt yhtä paljon elävää kalaa. Urho Kekkosen kansallispuistoa Peltsi luonnehtii suorastaan paratiisiksi. Ja sitten etelän mies päättää tehdä Saariselän korkeimmalla huipulla jotain, mitä kukaan ei ole ehkä koskaan tehnyt...
Peltsi päätyy Lapin tervahistorian sydänmaille, Kutturan ja Moberginojan ikimetsiin. Ensio Mäntykangas polttelee täällä kaiket kesät ehtymätöntä ja loppumatonta luonnonvaraa, mustaa kultaa, Lapin tervaa. - Tämän rehellisemmäksi ei suomalainen työ voi tulla, Peltsi pohtii muutaman kuution tervankantokasan pilkkomisen jälkeen. Tervan tuoksun vastapainoksi Peltsi lähtee opiskelemaan lappilaista taidetta ja kulttuuria. Lemmenjoelta löytyy molempia. Kaija Paltto näyttää, miten suomenlampaan villa taipuu värejä tihkuvaksi taiteeksi ja Nils-Heikki Paltto miten joiku taittuu 2000-luvulle. - Jaa että mikä on joikaamisen perimmäinen tarkoitus? No sehän on tietysti hurmata naiset, Nils-Heikki pamauttaa.
Matka taittuu kohti päätöstä ja Utsjokea – ja tapahtuu jotain monta uskomatonta asiaa. Hirvijahti alkaa karhun näkemisellä ja päättyy laukaukseen jängän laidalla. Partakon kylältä matka jatkuu kohti Inarijärven syrjäisiä kolkkia, Kettuniemeä. Täällä Peltsi tapaa Auvo Valtosen, 40 vuotta erämaassa asuneen luontaiselinkeinojen harjoittajan. Ennen poislähtöä suunnataan vielä kerran tunturiin. Oppaaksi lupautuu viime kesältä tuttu poromies Aslat-Jon Länsman. Matka tunturiin on pitkä ja raskas, Peltsi kun on lastannut läskipyöränsä ääriään myöden täyteen tavaraa. Mutta kiire tunturissa unohtuu, ruskan värit hurmaavat ja kotayö vaivuttaa syvään uneen.