DIY- henki levisi meilläkin joka niemeen ja notkelmaan. Maaseudulta pulppusi punk-bändejä ja Suomalainen musiikki uhkui energiaa!
Voi, että nuoria pänni 70 - 80-lukujen vaihteen ahdasmelisessä Suomessa! Törmäyksiltä ei vältytty kaduilla, kun nuoret ja poliisit partioivat reviirejään.
Hämyt, diinarit, punkkarit, skinit - yhteistä oli nuorisoryhmillä vähän, kanssakäymistä sitäkin enemmän. Nyrkkejä ei lämmitelty taskuissa 70 - 80-lukujen vaihteessa!
Pelle miljoonan single ”Olen työtön” vavisutti nuoria suoralla kritiikillään vallitsevaa olotilaa vastaan. Pelle purki hänen turhautumistaan yhteiskunnassa vallitsevaan suurtyöttömyyteen 70-luvulla ja antoi samalla äänen muillekin nuorille, jotka olivat työttöminä ja tyytymättöminä. Punk-muusikot ammensivat innoitusta ja tekivät biisejä ärsyyntymisestään vallitsevaan ilmapiiriin. - Kukaan ei tehny mitään, ei tapahtunu mitään. Oli niin sanottu nollatila... Ei ollu mitään tekemistä ja siitä se sitten lähti, muistelee Maukka Perusjätkä hänen syitään lähteä musiikin pariin. Nuoret alkoivat omatoimisesti vallata ja pystyttää omia klubejaan oleskelupaikkojen puutteessa. Helsingin elävän musiikin yhdistys oli mukana Helsingissä vallatun Lepakon rakentamisessa. Projekti kesti vuosia ja sitä tehtiin hartiavoimin. Lepakossa aloitti moni punk-bändi ja siitä tuli osalle nuorista kuin koti. Lepakosta tuli myös maan laajuisesti nuorten itsetekemisen symboli ja aktiivisia nuoria alkoi toimia ympäri
Mihin Punk kuoli, ja koska, ja kuka väittää, että se on edes kuollut? Näitä kysymyksiä on ollut lähes punk-ilmiön alusta alkaen ja niitä pohditaan edelleen. Jaksossa pohditaan Punkin jälkilöylyjä eli mitä kaikkea siitä jäi käteen sekä yhteiskunnallisella, että yksilötasolla. Punk oli tapa kapinoida aikoinaan ja soittajat pelkäsivät kaupallisuuden peikkoa. - Hyvin nopeasti, siis jo vuoden sisällä tuli single, jossa bändit kelas, että myydäänkö me itseämme ja kaupallisuuden peikko vaani takana, muistelee toimittaja JP Pulkkinen, kuinka punkin koettiin kuolevan usein jo lähtökuoppiin. - Osiltaan siitä tuli niin sisäänpäin katsovaa, siinä piti olla oikeaoppinen tietyllä tavalla, jotta saattoi olla oikea punk, kuvailee TV-kasvo Arto Nyberg, kuinka punk alkoi syödä itseään sisältäpäin. - Alettiin tuijottaa liikaa vaatteita, show’ta ja karstastamaan niiden erilaista käyttöä. Punk-skene oli väistämättä hajoamispisteessä viimeistään -84, Nyberg kertoo. Uusi aalto alkoi punkin jälkimainingei