Virosta Suomeen juuri palannut Heikki saa uuden työtehtävän. Samanaikaisesti konkurssikypsän Cogiton yksi työntekijöistä ottaa lopputilin koska on kyllästynyt Artun päämäärättömyyteen. Kadonnut työvoima tulisi paikata muullakin kuin rummunsoitolla.
Tiina aloittaa Cogitossa. Koti- ja työasiat eivät tahdo pysyä erillään ja Artun ja Tiinan keskinäinen kemia alkaa toimia liiankin hyvin. Asiaa ei helpota Aijan ja Artun entinen suhde.
Arttu luulee osallistuvansa naistenlehden tyylin suunnitteluun, mutta asiakas yrittääkin vain aikaansaada intiimin suhteen.
Iikka sairastuu ja Heikki joutuu jäämään kotiin. Kun kontrolli puuttuu, syntyy firmalle tuote, ajatteluanalyysi. Sitä kokeillaan Olavilla. Samalla yritetään selvitä verotarkastajasta, joka penää Cogiton epämääräisen taloudenkäytön perään.
Heikki huijaa verotarkastajan. Olavi arvioi onko ajatteluanalyysissä potentiaalia. Arttu osoittaa lahjakkuutensa näyttelijänä.
Arttu alkaa brändätä Cityseurakuntaa. Pappi "Teukka" korostaa aggressiivista argumentointia. Virrenveisuu muuttuu nyrkkitappeluksi ja Tiina keksii seurakunnan brändiksi debatoinnin kuuluisien ihmisten kanssa.
Olavin isän dementian testaaminen aikaansaa ikäviä tuloksia. Arttu käännyttää itseensä ihastuneen Tiinan ja parantaa saneeraajan parisuhteen.
Aija kohtaa itsensäpaljastajan, ja ajautuu järkytyksestä työkyvyttömyyteen. Parannukseksi yritetään aivan kaikkea nokkahuilun soitosta henkiparantajaan. Viimeksi mainittu tehoaa vain Heikkiin.
Heikki saa englantilaisen huippukonsulttiyhtiön kiinnostumaan ajatteluanalyysistä ja lähettämään Simon Ballsin tutustumaan siihen. Yritykset ovat valmiita yhteistyöhön, mutta työntekijöiden näytön kanssa on emotionaalisia vaikeuksia. Aija ihastuu Eliakseen.
Ihmiset kykenevät yhteistyöhön, mutta ajatteluanalyysi kopioidaan ja faksataan ulkomaille.
Heikki lopettaa Cogito-projektin ja löytää syylliseksi firman tilaan itsensä. Cogiton talous on kuitenkin positiivinen. Heikki huomaa myös saaneensa ystäviä.