De 1921 à 1934, la France entreprend dans sa colonie du Congo la construction d'une ligne de chemin de fer appelée Congo-Océan, reliant Brazzaville à Pointe Noire, au bord de l'Atlantique. Travail forcé, mauvais traitements, punitions des récalcitrants : cette construction sème la terreur jusqu'aux portes du Sahara. Une vingtaine de milliers d'ouvriers y perdent la vie. Dénoncées à l'époque par l'écrivain André Gide puis par le journaliste Albert Londres, les conditions de recrutement et de travail sur ce chantier colossal provoquent un scandale dans la métropole.
Vuonna 1921 aloitettiin rautatien rakentaminen Kongon sisämaasta rannikolle. Näin Ranska kuljettaisi siirtomaansa arvokkaita raaka-aineita kuten kumia ja puutavaraa satamaan. Rautatien rakentaminen oli valtavan vaativa urakka, johon käytettiin estotta paikallisia asukkaita orjatyövoimana, mikä johti arviolta 20 000 ihmisen kuolemaan.
År 1921 inleddes byggandet av en järnväg från Kongos inre ut till kusten. Den skulle underlätta för Frankrike att transportera dyrbara råvaror som gummi och virke till hamnen. Järnvägsbygget var ofantligt krävande, och lokalbefolkningen utnyttjades hämningslöst som slavarbetskraft. Uppskattningsvis 20 000 människor beräknas ha dött.
The construction of the Congo-Ocean railroad from the equatorial forest of Brazzaville to the Atlantic Ocean was one of the most colossal projects in French colonial history. Between 1921 and 1934, it claimed nearly 20,000 deaths among the African forced laborers. With unedited archives, this film delves into the roots of colonization and bears witness to its dreadful violence.
