Vuonna 1967 suomalainen rock astuu musiikillisen kunnianhimon ja edistyksen aikaan. Blues Section-yhtye kiteytti lyhyellä urallaan 60-luvun jälkipuoliskon uutta etsivän hengen. Pioneeribändistä sai alkunsa suomalaisen progressiivisen rockin lippulaivat Wigwam ja Tasavallan Presidentti. Love-recordsin suojissa elänyt idealismi antoi puitteet kotimaisen rockin suurelle nousulle ja edistyksen ajalle. Alkuperäisen proge-aallon musiikissa soi yhden sukupolven unelmat ja usko musiikin voimaan. 1970-luvun progressiivisen rockin valtakausi päättyi punkin tuloon, mutta progen henki etsi uusia olomuotoja. Virallisesti ”proge” oli kirosana 1980-luvun rock-ilmastossa, mutta myös uuden aallon sisällä soi valepukuinen progressiivisuus. Punkin jälkeiselle pitkälle krapulalle selvän vaihtoehdon tarjonnut kulttiyhtye Kingston Wallin puolestaan ei häpeillyt hämyihanteitaan vaan toi vanhan koulun muusikkouden takaisin rokkiin. Tänäkin päivänä edistyksellisen rockin unelma elää, mutta miltä se näyttää nyt?